Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

18.3.1980

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1980-II-27

Asiasanat
Liikennevakuutus, Vahingonkorvaus, Pysyvän vian ja haitan korvaaminen
Tapausvuosi
1980
Antopäivä
Diaarinumero
R 77/696

Ään

Liikenneonnettomuudessa vahingoittunut oli kanteella vaatinut vakuutusyhtiöltä korvausta pysyvästä viasta ja haitasta, mutta kuoli oikeudenkäynnin aikana. Oikeudenomistajan jatkaessa kannetta otettiin pysyvää vikaa ja haittaa arvioitaessa huomioon vain liikenneonnettomuuden tapahtumapäivän ja kuolinpäivän välinen aika.

IV-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli B:n oikeudenomistajana, jatkettuaan 1/4 1898 syntyneen ja 6/10 1972 kuolleen B:n 12/7 1972 vakuutusyhtiö C:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamaa kannetta, Helsingin RO:ssa kertonut, että X oli kuljettaessaan 29/1 1969 Muonion kunnassa yhtiössä liikennevahingon varalta vakuutettua henkilöautoa ajanut niin varomattomasti, että auto oli törmännyt tien reunassa olleeseen B:hen, jolloin B oli saanut murtumat oikeaan reisiluuhun ja lonkkaseutuun. Koska yhtiö oli kieltäytynyt suorittamasta mainitun liikennevahingon johdosta vaadittua korvausta 3 000 markkaa enempää, A oli vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvaukseksi B:lle aiheutuneesta pysyvästä viasta ja haitasta 90 prosentin invaliditeetin mukaan laskien 19 800 markkaa, B:n kivusta ja särystä, huomioon ottaen että vamma oli ollut poikkeuksellisen vaikea, 10 000 markkaa sekä työkyvyttömyyseläkkeenä 29/1 1969 ja 6/10 1972 väliseltä ajalta 23 markan 20 pennin mukaan päivältä yhteensä 31 064 markkaa 80 penniä, kaikki määrät korkoineen, mistä korvauksista saatiin kuitenkin vähentää, mitä yhtiö jo oli suorittanut B:lle. Lisäksi A oli vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Yhtiön vastustettua kannetta RO p. 7/5 1974 oli lausunut selvitetyksi, että B oli kanteessa kerrotussa tilaisuudessa lähdettyään lumikolaa työntäen ylittämään yleistä tietä vammautunut lantion seutuun, kun X:n kuljettama henkilöauto, jonka tämä oli päälleajon välttämiseksi ohjannut tien sivuun lumipenkereeseen, oli siitä kimmonnut poikittain tielle ja törmännyt tien yli ehtineeseen B:hen. Sitä vastoin RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että B:n vammautuminen olisi johtunut X:n viaksi jäävästä tuottamuksesta taikka että B:lle olisi sanotun vammautumisen johdosta aiheutunut tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Sen vuoksi RO oli, hyläten kivun ja säryn korvaamista koskevan vaatimuksen, koska X ei ollut ollut B:hen nähden vahingonkorvausvelvollinen, sekä vaatimuksen tulojen tai elatuksen vähentymisen korvaamisesta näyttämättömänä, velvoittanut yhtiön maksamaan A:lle korvaukseksi B:lle aiheutuneesta pysyvästä viasta ja haitasta, kun B:n vammasta aiheutunut invaliditeetti oli arvioitava 65 prosentiksi, 11 700 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 12/7 1972, kuitenkin vähennettynä sillä määrällä, minkä yhtiö oli jo suorittanut, ja oikeudenkäyntikuluista 3 238 markkaa 80 penniä.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, t. 15/6 1977 oli tutkinut sen; ja koska B oli kuollut 6/10 1972 käsiteltävänä olevan vahingonkorvauskanteen vireillä ollessa ja korvaus B:lle aiheutuneesta pysyvästä viasta ja haitasta niin ollen oli määrättävä ottamalla huomioon tuo seikka ja korvausta sen johdosta alennettava B:lle elinaikanaan aiheutunutta pysyvää vikaa ja haittaa vastaavaan määrään ja kun korvaus, RO:nkin arvioiman 65 prosentin haitta-asteen mukaan määrättynä ei täten ylittäisi yhtiön puheena olevasta liikennevahingosta suorittamaa 3 000 markan korvausta, eikä haitta-astettakaan ollut näytetty 65 prosenttia korkeammaksi, HO oli näillä ja muilta osin RO:n lausumilla perusteilla, muuttaen RO:n päätöstä, hylännyt kanteen sekä vapauttanut yhtiön sille määrätystä 11 700 markan korvausvelvollisuudesta ja korvaamasta A:n oikeudenkäyntikuluja.

A pyysi oikeudenkäymiskaaren silloisen 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Vakuutusyhtiö vastasi hakemukseen.

KORKEIN OIKEUS

KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi, ettei esitetty syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka siis jäi pysyväksi. Asian laadun vuoksi vahinkovakuutusyhtiö sai pitää sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleet kulut vahinkonaan.

Oikeusneuvos Portin, joka oli eri mieltä, lausui: myöntäen muutoksenhakuluvan tutkin jutun. B eli ikänsä huomioon ottaen pitkähkön ajan kysymyksessä olevan liikenneonnettomuuden jälkeen ja hänen kuolemansa ei johtunut tuosta onnettomuudesta. Katson, ettei näissä olosuhteissa ole aihetta poiketa niistä perusteista, millä korvaus pysyvästä haitasta yleensä arvioidaan liikennevakuutuksessa. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi näillä ja muutoin RO:n mainitsemilla perusteilla, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo ja Hiltunen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Karetie ja Heikkilä

Sivun alkuun